Magical solstice celebration with bees and their company in the Garden of Puutarhurin mökki, where we’re creating a living garden installation as we speak. We scythed paths, weeded the bed of flowers and drank rhubarb juice with our friend’s and people who live in the park.
Mehiläisten seura made a trip to Taivassalo to The Home of Peonies to buy six carefully selected cultivars for our bed of flowers in Tullisaari. Money for these was made in the previous markets we have had.
Kesätorin vapaailta 21.6 klo 18:00 Puutarhurin mökillä. Niitimme mökin pihan polut, kitkimme Mehiläisten seuran kukkapenkkiä sekä joimme raparperimehua ystävien ja ohikulkijoiden kanssa.
Teimme keskikesän retken Pionien kotiin Taivassaloon, josta ostimme kuusi pionin tainta Tullisaaren elävään temppeliin aiemmilla kesätoreilla ansaitsemillamme rahoilla.
Our seedlings are grown in small domestic spaces in Laajasalo and Roihupelto. They have been lived with and looked after. Seeds are from Hyötykasviyhdistys.
Tervetuloa Mahiläisten seuran ensimmäiselle kesätorille Tullisaareen Vappupäivänä 1.5. 2021 klo 12 – 15.
Myymme kotitekoista simaa, vegaanisia munkkeja ja olkipaaleja.
Löydät meidät parkkipaikan läheisyydestä palstalta nr. 45.
Tule sellaisena kuin olet, sekä ota mukaan kasvomaski ja käteistä rahaa. Myös mobilepay käy.
Palvelemme yhtä perhe- tai ystäväkuntaa kerrallaan! Leivonnaiset ovat yksittäispakattuja.
@ainoaksenja
@ainoaksenja
@ainoaksenja
Mehiläisten seura tekee yhteistyötä myös perheenjäsenten, tuttavien, ystävien ja sukulaisten kanssa. Läheltä löytyvää innokkuutta, läsnäoloa ja apua arvostetaan ja otetaan se ilolla vastaan. Nämä mainostaulut syntyivät työpajassa lasten kanssa mökillä.
Laajasalon Kesätori on syntynyt @ainoaksenjan ja @inaniemelan haaveesta tehdä jotain hauskaa ja yhteisöllistä lähellä meidän koteja osana Mehiläisten seuraa.
Vapputorin sydämessä on munkit, simat ja lasten puolen porkkanamuffinssit ja tiivistemehu, olkipaalimaja, keppihevostelut ja vapun henki, prekaarin luokan taistelutanssit ja muut kiihkeät keväiset värinät.
Tulevaisuudessa luvassa on kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Yleensä ainakin jotain pientä syötävää, kukkia ja boheemia ohjelmaa à la Mehiläisten seura ja kaikenkarvaiset ystävät.
Mehiläisten seuralla ei ole omia sometilejä, mutta tulevista tapahtumista ilmoitellaan näillä nettisivuilla ja kylteissä puistossa! Sekä vaihtelevasti meidän omissa somekanavissa.
Welcome to the first grassroots market of Bee Company at the Tullisaari park First of May from 12:00 to 15:00.
We sell homemade mead, vegan doughnuts and straw bales.
You’ll find us close to the parking area in the plot number 45.
Come as you are, bring a face mask and cash. We also accept Mobilepay.
We serve one family or kin group at a time. The doughnuts will be packed uniquely.
@ainoaksenja
@ainoaksenja
@ainoaksenja
Bee Company also collaborates with family members, friends and relatives. Enthusiasm, presence and help that is found close by is appreciated and not taken for granted. These signs were made in a workshop with Ina’s children.
This project started from Aino Aksenja‘s and Ina‘s wish to create some local, communal fun(damental important action) as part of Bee Company.
Mehiläisten seura kiittää lämpimästi Suomen Kulttuurirahaston Paavo Koskisen rahastoa saamastaan apurahasta.
Rahasto perustuu lääketieteen ja kirurgian tohtori Paavo Koskisen (24.4.1904−4.3.1972) testamenttilahjoitukseen 1969. Huomattavan suuresta lahjoituksesta muodos- tettiin 1973 nimikkorahasto, jonka tuotolla tuetaan yleisesti tiedettä ja taidetta sekä julkaisutoimintaa.
Paavo Koskinen oli luonteeltaan pedantti, ja hänen täsmällisyytensä pikkuasioissa oli miltei neuroottista. Hän oli silti huumorintajuinen ja seurallinen, joskin hyvin pidättyväinen. Vapaa-aikansa ja lomansa hän vietti pääasiassa Sammatissa 1950 rakentamallaan kesämökillä. Lukemisen ohessa hän kalasti innokkaasti. Fyysinen työ kuului luonnollisena liikuntana hänen vapaa-aikaansa: metsänraivausta, halonhakkuuta, puutarhanhoitoa sekä talvella lisäksi hiihtoa.Paavo Koskinen ei avioitunut, ja vanhojen ystävien kuoltua hänen sosiaaliset suhteensa kutistuivat yksinäisyydeksi. Luonteensa mukaisesti hän tarkasteli sijoitus- ja käyttöomaisuutta eri tavoin. Edellisen hän arveli jäävän hyödyntämättä parhaalla mahdollisella tavalla, ellei sitä käytettäisi kokonaan tieteen ja kulttuurin edistämiseen parhaan asiantuntemuksen pohjalta. Jälkimmäinen eli kesämökki oli testamentissa erikseen…
Kun olin pesällä ja hoitoasu päällä, ihmiset katsoivat toimiani ujostelematta. Monesti he jopa kysyvät jotain? Esimerkiksi että mitä mehiläisille kuuluu tai tuleeko paljon hunajaa? Puhuimme usein puistosta tai säästä. Juttuttajilla saattoi olla muita suhteita mehiläishoitajien kanssa tai kokemuksia tarhamehiläisistä omasta takaa. Useimpien harrastus oli loppunut Varroa-punkin saavuttua Suomeen 80-luvulla.
Eräs mieleen jäänyt kohtaaminen tapahtui Rudolfin leikkipuistossa. Sovimme tekstarilla hujanajatreffit ostajan kanssa. Hän oli kotoisin Bashkiriasta Etelä-Uralilta, jossa hunajalla on erityinen merkitys. Neuvostoaikaan hunaja oli vientituote, mutta Baskirialla oli erityisvapaus myydä hunajaa kotimaassa, joka teki siitä suorastaan kansallista hunajaa.
Kävin puistossa joka viikko. Katsoin enää harvoin maisemaa. Useimmiten kiinnitin huomioni siihen oliko kuivaa vai kosteaa, mikä kukoisti ja mikä oli lakastumassa. Mikä jäi jalkoihin ja mikä valtasi tilaa. Opin rauhoittumaan pesällä kesän mittaan ja yritin punnita sitä käsituntumalla. Pesätöihin kuului pesän kuunteleminen ja haisteleminen, mutta en voi vielä sanoa osaavani tulkita näitä signaaleja.
Olen lukenut kaikenlaista mehiläisiin liittyvää ja vuoden kiinnostavimmat kirjat olivat Karl von Frischin Mehiläisen elämästä vuodelta 1968 ja Lotte Möllerin 2019 ilmestynyt Bin och människor.
Karl von Frisch, Mehiläisten elämästä, s.190-191, Suom. Olavi Sotavalta, Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsinki 1968
Ja tietysti seurannut muutakin aiheeseen liittyvää keskustelua. Mielenkiintoisinta on ollut lukea siitä millaista on hyvä mehiläistenhoito ja mitä sillä tavoitellaan. Itse ajattelen ettei tarhamehiläisiä kannata pitää ellei ole kiinnostunut myös niiden tekemästä hunajasta tai riippuvainen niiden pölytyspalvelusta. Kyse on lopulta myös muiden mehiläislajien elintilasta. Toisaalta ajattelen, että pienimuotoinen eläintenpito ja ruoan kasvatus harrastus pitää ajatukset elämän ja kuoleman kysymyksissä, sekä kiinni nykyhetkessä ja vuodenajoissa. Vuotta kannatteli tunne, että aika lasten, mehiläisten ja kasvimaan parissa, ei ole hukkaan heitetty.
David kirjoittaa blogissaan (theapiarist.org) minusta hyvin:
If you want to keep bees because …
you like honey – you’d be better off in every regard (time, money, health) just buying it. Not from the supermarket. Buy directly from a local beekeeper – it will be better honey.
you want to improve pollination and help the environment – you’d be better off making homes for solitary bees, as they’re more efficient pollinators.
you’ve been told that “bees are threatened” – do some more homework on hive numbers and why they’re threatened … then, and only then, get some training and some bees.
Beekeeping, done well, is a fabulous example of working with nature and the environment. It’s a fascinating hobby 1. Every year brings new experiences and things to learn.
However, as a beekeeper you’re working with the environment and influencing the environment. Done badly, beekeeping can be detrimental, to your own bees, your neighbour’s bees and to the environment.
Ensimmäinen kesä ja syksy olivat vapaita tavoitteista ja ideoinnista. Opiskelin ja uppouduin. Tärkeintä oli olla puistossa, seurata pesien kehittymistä ja katsoa mitä tapahtuu. Sekä tunnustella ketä taideprojektimme kiinnostaa, mitä kehkeytyy? Mistä innostun ja mistä lannistun? Ajan kuluessa isoksi kysymykseksi nousi kysymys mittakaavasta. Esimerkiksi kuinka monta kiloa hunajaa elättää yhden perheen, ja kuinka monessa kukassa mehiläisten tulee vierailla sitä varten? Tähän ei tietenkään ole yhtä vastaustausta, sillä vuodet ovat vaihtelevia ja kustannukset samoin. Lauri Ruottisen Mehiläishoitoa käytännössä osa 2 (SML, 2014) antaa pesien määrän ja hunajan kilohinnan laskemiseen kaavoja luvussa: Hunajan tuotannon kannattavuus. Nämä kysymykset kiinnostavat minua, sillä nykyisen kaltainen tehokkuuden vaatimus alkutuotannossa (eli esimerkiksi mehiläistarhauksessa) voi poistua vasta kun pienimuotoisempi tuotanto on taloudellisesti kannattavaa – tai tehotuotanto kannattamatonta. Mehiläisten seuran hyvin pienimuotoisen hunajantuotannon tuottoa ei kuitenkaan tosiasiassa lasketa vain rahassa. Seuran hunaja on monenlaisen vaihdannan väline. Purkillisen hunajaa voi vaihtaa mm. aikaan, keskusteluun, apuun tai rahaan.
Edit. Lauri Ruottinen, s. 308, Mehiläishoitoa käytännössä osa 2, 2. painos 2014, toim. Suomen mehiläishoitajain Liitto r.y.
It’s a backbreaking and economically-borderline business. This site [David’s The Apiarist Blog] is firmly focussed on hobby beekeepers with 1-20 colonies (though preferably at least two).
